Artikkeli Ukon Pakasta Sielun Peili lehdessä 2/2018

no images were found

Nyt kannattaa kipaista lähimpään isompaan kauppaan, sillä vielä ehtii hankkia uusimman Sielun Peili-lehden! Numerossa 2/2018 on useamman sivun juttu minusta ja Ukon Pakasta. Hae omasi heti! Vinkkinä kerrottakoon, että lehti löytyy parhaiten isoista kaupoista, Citymarketit, Prismat, S-marketit ym. hyvin varustellut kaupat isoine lehtihyllyineen myyvät lehteä.

Ukon Pakka artikkeli Ultra-Lehdessä

Teksti Jukka Nieminen / Ultra-lehti 2/2018

Ukon Pakka on yksinkertaisesti ilmaisten Kalevala-aiheinen Tarot ja sen kylkiäisenä seuraava tiiliskivimäinen selitysteos. Sisällöllisesti niin nerokas ja omaperäinen, että sen on huomannut myös lukijakunta, joka on tehnyt kirjasta ja pakasta eittämättömän hittituotteen. 

Tuntemani alan kirjakauppiaat tuntuvat kehuvan Ukon Pakan menekkiä maasta taivaaseen. Soitan asiasta kustantajalle, Salakirjojen Jon Hällströmille joka vahvistaa, että menekki on ollut todellista huippukyytiä, joka on lähes ennenkuulumatonta esikoiskirjailijan kohdalla. Hällström jatkaa, että sen hittimäisyys nähtiin jo työstövaiheessa ja viisaasti hän otti siitä rohkeasti tavallista suuremman painoksen – tavanomainen painosmäärä kun olisi myyty loppuun jo ennen joulusesonkeja. Mistä tässä kaikessa on kysymys, miksi se on noussut kiistattomaksi hitiksi ja mikä ylipäätään on Ukon pakka, ja ennenkaikkea… kuka on tekijä sen taustalla – otetaan selvää. 

Kalevalainen tarot

Perehdyn aiheeseen ja tutkin kortteja, luen kirjaakin, ja palaan kortteihin… Alan nähdä niissä sitä samaa, mikä varmasti on vakuuttanut muutkin. Kyse ei ole ainoastaan mielenkiintoisesta ideasta, vaan niistä suorastaan huokuu se valtaisa vaivannäkö joka niihin on upotettu. Niissä on silkkaa poweria – ja sen vaistoaa, vaikka muuten aihepiiri olisi vieras. 

Kalevalainen tarot on todellakin Tarot, eikä tingi Tarotien alkuperäisestä ideasta. Kortteja plärätessään suorastaan lumoutuu niiden kuvallisista ideoista. On suorastaan hypnoottista, miten hyvin aihepiirit ovatkin osuneet yhteen klassisen Tarotpakan kanssa. Hallitsijatar ja Louhi, Torni ja Suuri tammi, Kohtalonpyörä ja Sampo, Rakastavaiset ja Pohjolan häät ja niin edelleen, ja aihepiirien yhteneväisyys on ilmeinen. 

Se nyt vielä puuttuisi jos ne kronologisesti rimmaisivat Kalevalan runojen kanssa, silloin olisi jo pakko olettaa, että Lönnrotkin työsti Kalevalan Tarotkorttien avulla. Ei kai sentään. 

Ukon Pakan nerous ei jää suinkaan tähän, eikä edes taiteellinen luovuus. Kortteja on kaikkiaan 78 kappaletta, jotka kaikki nojaavat idealtaan joko Kalevalaan tai muuhun kansanperinteeseen, ja jotka ovat kaikki visuaalisesti näyttäviä. 

Kortit ovat jakaantuneet neljään eriväriseen elementtiin ja ne jopa muodostavat ketjumaisia aihepiirejä, jotka kulkevat kronologisesti peräkkäin tai sitten ristiin toisten väristen korttien kanssa, kuin jokin salakoodi, joka avautuu vasta kun niihin perehtyy ajan ja vaivan kanssa. 

Tällä tekijä on halunnut antaa syvyyttä varsinaiseen tulkintaan, jossa pitää huomioida myös mennyt, tuntematon tulevaisuudensuunta kuin olosuhteetkin, eli nykyhetki – ja sitä askarruttavat asiat ovatkin monen tekijän summa. Suunnaton työ. Suunnaton nerous. Käsittämätön suunnittelutyö. Tällaista tulee vastaan korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa. 

Susanna ja mummo

Korttien takaa löytyy Susanna Salo. Olemme käyneet pitkällistä kirjeenvaihtoa sähköpostin välityksellä, jossa hän on kertonut korttien syntyhistoriasta ja nyt on aika vihdoin viimein tavata kasvokkain. Paikka on Tuomaanmarkkinoilla Helsingissä, ja Senaatintorilla puhaltaa ilkeä joulukuinen merituuli. 

Jo kirjan esipuheessa hän seikkaperäisesti kertoo monivuotisesta ja ennenkaikkea monipolvisesta korttien luomisprosessista, jossa asiat lopulta loksahtivat toisiinsa, mutta tästä pian lisää. Mikään Susannassa päältäpäin ei kieli mittavasta, nerokkasta työstä, jonka hän on tehnyt. hän on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja kun otan hänestä valokuvia, hän veistelee jotain toppamummosta, mutta ymmärtäähän sen tässä talvisessa viimassa. 

Taustoiltaan Susanna kertoo olevansa helsinkiläinen vapaa taiteilija, omaehtoinen tutkija ja syntyjen syvien pohdiskelija. 

-Tai miksikähän itseäni tituleeraisin, hän naurahtaa. Ammatiltani Vaatetus-artesaani. Piirtäminen ja maalaaminen on ollut mulla harrastuksena pienestä saakka ja olen itsenäisesti sitä harjoitellut. 

-Toissä olen ollut myyjänä ja leffateatterin koneenhoitajanakin hetken aikaa. Luovuin televisiosta vuonna 2008 ja sen jälkeen olen lukenut enemmän kirjoja viihdykkeeksi. Tykkään myös tanssimisesta ja kitaralla säestän itseäni ja laulan. On mulla shamaanirumpukin ja olen ollut mukana jameissa ja bändin kanssa soittanut, mikä on aivan mahtavaa puuhaa. Ei mitään kovin epätavallista siis. 

-Tavallinen lapsuus tavallisessa perheessä Pihjalamäen lähiössä. Tuo kiinnostus mystiikkaa ja unia kohtaan tulee mun mummoltani, joka asui myös Pihlajamäessä. hän oli kiinnostunut ennustajista ja kädestä katsomisesta. Tarotkortitkin on alunperin hänen kauttaan tulleet mun elämään.

-Mummokin oli aikanaan ompelija, ja se teki aina kaikkia bilevaatteita itselleen ja kävi tansseissa, eronnut kun oli. Niin ja tykkäsihän se laulaakin. muistan aina kun mummo oli jostain hommannut itselleen mustat nahkahousut ja se tuli Pihlajamäen kirkolla vastaan, oli kuoroharjoituksiin menossa. Mä olin siinä kavereideni kanssa notkumassa, oltiin varmaan ylä-aste ikäisiä. Mummo otti taskumatin povaristaan ja totesi, että ei näitä ihan selvin päin jaksais. Otti pienen siivun ja lähti kiiltävissä nahkahousuissaan kuoron harjoituksiin. Mä olin tosi ylpeenä, kun mulla on noin retee mummo. 

Ukon Pakan syntysanat

Aihepiiri etenee tietysti kohti pääruokaa, eli Ukon pakkaa kohden, ja hän myöntää, että vaivaa sen tekemiseen on todellakin nähty. 

-No mä työstin tota pakkaa tosiaan kauan ja hartaasti. rakensin sitä aina vähän niinkuin valtavaa palapeliä, josta myös puuttui paljon paloja. Käytin aikaa ja vaivaa niiden puuttuvien palojen etsimiseen ja lisäsin ne muiden joukkoon. paloja oli tosi paljon, koska erilaisia aiheita oli vaikka kuinka. Runsauden vuoksi aloin yhdistellä useampia pienempiä aiheita saman kortin alle ja niistä tulee kerroksellisuutta korttien tulkintaan, kun yhdessä kortissa voi olla pari kolme eri tarinaa / uskomusta, jotka linkittyy kuitenkin saman teeman alle. Esimerkiksi Pohjolan portit-kortissa on kuvattuna tie Manalaan, ne portit, jotka perinteisessä Tarotissa on usein Kuu-kortin kanssa esitettyinä.

-Tein lukuisia listauksia korteista paperille, joita täydensin aina kun aiheita löytyi lisää. Samaan aikaan ne henkiset tai psykologiset oivallukset oli erillisinä muistiinpanoinaan päiväkirjojen sivuilla ja paperilappusilla. Se oli sellaista asioiden ja oivallusten yhdistelemistä. 

– Hyväksyin koko ajan, että pakka on keskeneräinen, ja että aiheet ja paikat voivat vielä vaihdella tai yhdistyä toisiin aiheisiin. Vaikeampaa on ollut hyväksyä, että pakka on valmis:edelleen löydän niitä paperilappuja ja tekstistä pois jääneitä oivalluksia milloin mistäkin laatikon pohjalta. 

-Mähän työstin tätä pakkaa omien kokemusteni kautta. Käänsin kaiken mulle sattuneen Tarotkorttien oivalluksiksi ja elämänohjeiksi, joita olisin toivonut itselleni silloin sanottavan. Etsin aina pintaa syvemmältä, miksi mitäkin tapahtui tai miten se vaikutti minuun. hain aina jokaiseen tilanteeseen syvempää totuutta ja merkitystä, se helpotti vaikeiden asioiden hyväksymistä. Siinä mielessä ei ollut mitään varsinaisia prototyyppejä, oli vain ikuinen keskeneräisyys. Alituinen muutos ja kehitys. 

-Tuo ison arkanan istuttaminen Kalevalan kanssa yksiin oli tosi nopea prosessi. Luin Kalevalaa ja oli selvää, mikä runo vastasi mitäkin korttia. Joskus on vaikeampaa itse sanoa, että tuo se nyt on tai tuo kuvaa tuota aihetta, piste. 

-Olen oikeastaan itsekin yllättynyt, miten hyvin ne lopulta osui yksiin. Voisi jopa olettaa, että kalevalassa on niin perusteellisesti kuvattuna erilaisia arkkityyppejä ja myyttejä, että Tarotit ovat syntyneet vastaavien mytologioiden pohjalta, joskaan ei suomalaisten, vaan esimerkiksi Egyptin mytologioista.  -Nuo on jänniä siitä, että monet eri kulttuurien mytologiat on hyvinkin yhteneväisiä pohjimmiltaan. Mulla on teoria siitä, että ne ovat alunalkujaan niin vanhoja, että ne on olleet yhteistä myyttistä tarinaperinnettä esihistoriallisella ajalla. Toisaalta taivun myös jungin kollektiiviseen alitajuntaan ja siihen, että myytit elää meidän yhteisissä tajunnan kerroksissa, joista shamaanit eri kulttuureissa ovat uniensa tai henkimatkojensa aikana niitä käyneet noutamassa yhteisölleen jaettavaksi. 

Taroteista uniin

On aika kysyä se olennaisin, eli mikä on Susannan oma suhde Tarotkortteihin. Susanna miettii kysymystä tovin ja toteaa, että Tarotin voima on selkiinnyttäminen. 

-Etsin korteilta vastausta kun en oikein tiedä, mitä elämässäni on tekeillä. Ne auttavat minua jäsentämään ajatuksiani ja saamaan tilanteesta parempaa yleiskuvaa. 

-Tarot sisältää paljon viisautta. Paras tapa käyttää kortteja on oppia peilaamaan omaa itseään korttien syvälliseen sanomaan. Silloin omat ajatukset ja elämäntilanne heijastuvat korteista ja voi löytää yllättäviä ratkaisuja tai sitten saada vahvistusta jollekkin tietylle vaihtoehdolle. 

-Kortit toimivat silloin hyvin, kun ne herättävät sisäisiä oivalluksia tai mielleyhtymiä. Usein niitä käyttäessään saa ikäänkuin varmistuksen ja syvä rauha tulee sekavien ajatusten tilalle. Mielestäni korteissa ei ole mitään yliluonnollista, vaan ne toimivat yhdessä ihmisen omien energioiden kanssa. 

-Se, minkä kortin pakasta nostaa, ei ole sattumaa, vaan kortin nostajan oma energia ja sen hetkinen tilanne heijastuu kortista. Jokainen kortti on ikäänkuin peili, joka valottaa tilannetta eri vinkkelistä. Useamman peilin avulla voi saada tilanteesta kattavamman kuvan, kun ne valottavat tilanteen eri puolia ja seikkoja, mitkä siihen vaikuttavat, tai mitkä ovat johtaneet nykyhetkeen. 

-Olen leikkinyt Tarotkorteilla ja povannut pelikorteilla ihan pienestä saakka. Teini-iässä aloin vakavissaan kysellä korteilta neuvoja. Ne on olleet osa mun elämääni ja olen tottunut kysymään korteilta selvitystä aina kun joku asia mietityttää. 

-Kai voisin sanoa, että tarotkortit on viitoittaneet polkuani aina näihin päiviin saakka. Tosin jossain vaiheessa tuli mukaan myös unien kautta tuleva johdatu, johon suhtaudun paljon vakavammin, kuin Tarotkortteihin. 

-Unet ovat olleet minulle aina tärkeitä ja olen tulkinnut niitä lapsesta saakka. Tietys unet eroavat voimakkaasti muista tavanomaisista unistani. Niiden tunnelma on erilainen. Näiden erityisten unien jälkeen jään usein päiväkausiksi miettimään, mitä unella oli minulle sanottavaa. Muistikuvat unesta ovat niin vahvoja, että pystyn vuosienkin päästä näkemään unen mielessäni värikkäänä ja kirkkaana. 

-Aloin tehdä unityöskentelyä määrätietoisesti joskus vuonna 2017. Aloin kirjoittamaan unia ylös päiväkirjoihini ja samalla unet alkoivat voimistua. unet alkoivat murtaa todellisuuksien rajoja koska ne kävivät myöhemmin toteen. 

-Sanoin kerran vitsillä, että olisi hauskaa nähdä lottonumerot unessa ja voittaa lotossa. Seuraavalla viikolla näin yllättäen unessa lottoarvonnan. En muistanut kuin yhden numeron, joka oli 17. Huvittuneena katsoin lottoarvonnan televisiosta ja numero 17 oli mukana sen viikon lottonumeroissa. 

-En tästä suuremmin piitannut, mutta kahden viikon päästä näin jälleen lottonumeroita unessani. Tällä kerralla en edes muistanut numeroita herättyäni, välittömästi unen jälkeen, mutta kokeilin kuitenkin näpytellä puhelimeeni 6 numeroa, jotka ensimmäisenä nousivat mieleeni. Kyseessä oli Vikinglotto, eli 6 numeron arvonta. Yllätyin kun sain neljä oikein ja kaksi numeroa meni hieman väärin. olin näpytellyt numerot 20 ja 43, kun oikeat numerot olisivat olleet 2 ja 34.

-Tämä järisytti maailmankuvaani, sillä silloin koin ensimmäisen kerran, että uneni tunkeutuivat todellisuuden verhojen läpi ja olin jotenkin onnistunut saamaan tietoa etukäteen päivän lottoarvonnan numeroista. Tämän jälkeen en ole enää koskaan nähnyt unia lottoarvonnoista, vaikka olen kyllä yrittänyt kaikin tavoin. 

-Jokin kuitenkin muuttui minussa ja maailmankuvassani perusteellisesti. Aloin ottamaan muutkin uneni vakavammin ja aloin nähdä ennalta monia pieniä tapahtumia. Näihin uniin en koskaan voinut itse vaikuttaa, ne vain tulivat tai olivat tulematta ja tapahtumat seurasivat perässä viikon tai vasta vuoden kuluttua. 

Kuva-aiheet tulevat uniin

Valkoinen peura on tullut minulle uneen kun olin suuren elämänmuutoksen edessä. Näin unen, jossa oli todella ihmeellinen  ja rauhallinen tunnelma. Minulle tuotiin suuri valkoinen peura, jonka kerrottiin olevan “Väinämöisen ratsu”. Minua kehotettiin nousemaan peuran selkään ja olemaan huolehtimatta mistään enää. Peura osasi tien metsän läpi valkoisten kivien luo, jotka minun oli määrä löytää. Minulle sanottiin, että voit vaikka nukkua matkalla, peuraa ei tarvitse ohjata. Kuljin turvallisen peuran selässä lumisessa metsässä ja löysimme perille. 

-Olen moneen kertaan saanut tästä unesta voimaa ja uskoa henkisen polkuni matkaamisessa ja erityisesti niinä aikoina, kun tulevaisuus on tuntunut pelottavalta tai en ole tiennyt mihin suuntaan minun kuuluisi jatkaa. 

-Valkoinen peura ilmaantui uneeni kun olin astunut itsenäistymiseen ja kasvuun johtavalle polulle, joka ei ollut helppo kulkea, mutta se oli välttämätön henkisen kehitykseni kannalta. Se oli myös ensimmäinen kuva, jonka maalasin kortteihin vuonna 2010. Tosin idea omista Tarotkorteista tuli vasta hieman myöhemmin samana vuonna. Korteissa on toinen versio peurasta, jonka olen maalannut vuonna 2016.

-Iku-Turso, tai aiemmalta nimeltään Itämeripeikko esittäytyi unessani 2013. Olin eronnut vaikeasta suhteesta ja kannoin sisälläni monenlaisia tunnemöykkyjä. Olin emotionaalisesti kiinni menneessä ja “veneeni” oli pysähtynyt. 

-Silloin unessani merestä nousi neljä leväistä soturipeikkoa, jotka olivat tulleet saalistamaan rannalla uivia snorklaajia. Vaikutuin peikoista kovasti ja maalasin heti kuvan yhdestä peikosta. Myöhemmin yllätyksekseni löysin Kansanrunousarkistolta kansantarinoita, jotka tuntuivat käyvän yksiin leväpeikkojen kanssa. Näin syntyi Iku-Turso kortti. 

-Kortin päätelmissä ohjeistan selvittämään nuottaan tarttuneen levämöykyn kanssa asiat ja laskemaan se takaisin veteen. Aivan saman ohjeen olen silloin itselleni kirjoittanut päiväkirjaani. 

-Minun matkantekoani ja elämänkulkuani kirjaimellisesti hidasti alitajunnan ja tunteiden syvyyksistä nousevat peikot, jotka vaativat minua päästämään irti menneestä ja pettyneistä katkerista tunteistani. Ainoastaan suuntaamalla katseeni eteenpäin ja selvittämällä hankalat tunnemöykkyni pääsin jälleen takaisin elämän virtaan. 

-Olen nähnyt unissani myös miltä näyttävät mm. metsänpeitto, piru, kakkiaiset ja maahiset. Henkilökohtainen suosikkini tai voimaeläimeni pakassa on korppi. Se on mulla tatuoituna niskaan. Se on ollut sellainen vahvin kortti mulle. Korppi oli myös ensimmäinen Tarotkortti, minkä maalasin. Tosin se oli hyvin erilainen kuin tuo Ukon Pakassa oleva kuva.

Luovuus

-Olen aika perusteellinen ja luovuudessani aikaansaava. Kyllä se iso määrä harjoitusta ja itsekseen ihmettelyä ja tutkimista on siinä vahvana pohjana. On mulla kyllä poikkeuksellisen visioiva mieli, joka joskus voi näyttää ratkaisuja ja oivalluksia syntyy kuin tyhjästä. Sanoisin, että silloin on joku “kanava auki”. 

 

-Mutta olen mä ihan tavantallaajakin ja mietin myös täysin maallisia. Joskus olen myös aika maaninen ajattelija, jos jokin asia ei ole minulle selvää. Pyöritän sitä mielessäni ja etsin ja etsin, mitä se voisi tarkoittaa. Keskittyminen asioihin usein tuo niille yllättävän vastauksen, vaikka keskellä yötä. Yhtäkkiä herään kello neljä aamuyöllä enkä saa unta pariin tuntiin kun olen tilassa, jossa voin pohtia monenlaisia ja saada oivalluksia samalla. 

-Värimaailmasta sanoisin, että olen maalauksia tehdessäni aina ensin miettinyt värejä, joita aihe minun mieleeni tuo. Mulla on voimakkaasti visuaalinen mieli ja olen voinut siksi mielessäni sommitella värejä tulevaan maalaukseen etukäteen. Selvimpiä on nuo värit, mitkä olen liittänyt metsän / maan kortteihin, vihreät, ruskeat ym. sävyt.

Tulikortit on punaisia lukuunottamatta muutamaa poikkeusta, kuten tulikettua, joka on kylmää tulta, revontulia. Myös Aarnikratilla palaa kylmä sininen tuli kattilassa. Vesikortit on sinisiä ja ilmakorteissa on vähän enemmän vaihtelua. Olen mieltynyt voimakkaisiin väreihin…

Oivalluksen hetki

Itselleni ei lopulta oikein ilmene, montako vuotta korttien muovaamiseen on mennyt, sillä kyse on ollut prosessista. Päätänkin kysyä, milloin selvisi, että kyse tästä alitajuisesta kumpuavasta maalailusta, unitulkinnoista ja runoustutkinnasta valaistui nimenomaan Kalevala-aiheisten tarottien suunnittelu ja toteutus. Vieläkö Susanna muistaa sen timantinkirkkaan hetken?

-Kyllä muistan, Susanna vastaa. oli vuosi 2010 ja olin ostanut jälleen uudet Tarotkortit. Mä oikein keräilin niitä siihen aikaan, erilaisia pakkoja. Nämä kortit erosi aika tavalla perinteisestä pakasta.

-Eräs seurueesta lyttäsi kuitenkin uudet kortit ja kertoi, että joku oli kuulemma tehnyt omat Tarotkortit ja kantoi niitä aina mukanaan. Sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että sehän olisi oivallinen idea toteuttaa. Mietin voimaeläinkortteja ensin, sellaisia, mitkä pohjautuisi nimenomaan suomalaisiin voimaeläimiin. Aika äkkiä sitten tuli mukaan peikot ja maahiset ynnä muut.

-Aloin mielenkiinnolla tilailemaan kirjastoon oikeastaan kaiken kirjallisen aineiston, mitä aiheesta löytyi. Aloin tutkia noita menneiden aikojen olentoja ja jumaluuksia ja laittamaan “Tarotaiheita” listalle, jota rakentelin.

-Ensin tuntui, että pitäisi lukea kaikki mahdollinen aineisto läpi ja tehdä muistiinpanoja ja hahmotella sitä pakkaa. Aluksi en yrittänyt saada tätä perinteisen Tarotin muotoon, vaan työstin vain erilaisia kortteja, joita pakassa voisi olla.

-Vasta paljon myöhemmin, 2013, asettelin tämän ensimmäisen kerran klassisen Tarotin muotoon ja totesin siellä olevan valtavasti puutteita ja aiheita, joista minulla ei ollut harmainta tietoa. Vähän niinkuin tyhjiä kortteja, jotka odottivat vielä keksimistään.

-Niinpä luin lisää ja syvensin tietojani ja menin myös Kansanrunousarkistolle ensimmäisen kerran. Siellä riitti aineistoa tutkittavaksi ja aloin pikkuhiljaa myös maalailemaan ensimmäisiä kuvia. Mulla oli aina kotona noin 10-20 kirjaa mitä luin. En lukenut viihdekirjallisuutta yhtää, vaan pelkästään faktaa ja tähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Koostin ideoista jonkinlaista kokonaisuutta ja samalla kehittelin tulkintapuolta.

Lopuksi vielä Susanna ennustaa minulle korteistaan. Vedän esiin neljä korttia, jotka sitten tulkitsemme sen, mitä hytinältämme kykenemme. Ensimmäinen kortti on Hiidenhirvi ja viimeisenä käännetään Lemminkäinen. Kalevastahan tedämme, että Hiidenhirvi oli Lemminkäisen uroteoista ensimmäinen, joten tällä kertaa korttien sisäinen salakoodi toimii. On sitten itsekunkin kyky, miten yksittäisen kortin osaakin nähdä osana isompaa kokonaisuutta ja sijoittaa sen elämänjanansa oikeaan kohtaan. Samalla valkenee, mikä voima tässä pakassa erityisesti on, sillä jokainen kortti on oma yksilönsä, mutta kuitenkin pakka on osiensa summa.

Teksti: Jukka Nieminen, Ultra-lehti nro. 2/2018

Voimaeläimet

Kun aloin luomaan näitä kortteja 2010 minulla oli jonkin verran tietoa suomalaisesta mytologiasta. Alussa ideani oli tehdä suomalaiset voimaeläinkortit. Aloitin korpista. Korppi kuvastaa älykkyyttä, itsenäisyyttä, nokkeluutta… se on kuin mustamaalattu musta lintu. Kiinassa korppi liittyy aurinkoon, se on aurinkolintu. Valon tuoja. Tietoisuuden edustaja. Itsenäisen ajattelun voimalintu. Korppi. Metsiemme musta noitalintu. Tiesitkö, että aluksi korppi oli valkoinen? Sen höyhenpuku muuttui mustaksi sitä mukaa kun se söi lupauksiaan. Jäljelle jäi vain yksi valkoinen sulka, joka on korpilla piilossa höyhenpuvussaan. Niinpäniin. Eihän maailmassa tai elämässä voi mitään saavuttaa ilman itsenästä ajattelua. Täydellinen vapaus toteuttaa oman elämänsä suunnitelmaa liittyy tähän lintuun. Korppia ei kukaan vie niinkuin pässiä narusta. Korppihan liittyy nimenomaan siihen, että se elää jatkuvassa muutoksessa. Korppi on valmis tarttumaan uusin haasteisiin ja samalla se hylkää vanhoja sopimuksia, jotka eivät osuneetkaan yksiin sen kanssa, mihin korpin lento sattui päättymään.

Se oma tahto. Omat siivet, jotka kantaa. Niitä korppi edustaa. Pakassa on monenlaisia voimaeläimiä. On yliseen ja aliseen maailmaan liittyviä, transformaatioon, eli muodonmuutokseen liittyviä eläimiä. On eläimiä, jotka liittyvät kuoleman enteisiin (muutoksen).

Kaikki eläimet edustavat omia tyypillisiä piirteitään. Niiden lähde on eläinten luonnollisissa aisteissa. Voimaeläin tarkoittaa ihmisen kanssa resonoivaa tiettyä energiaa tai vahvuutta, joka eläimeen liittyy. tavallaan kaikilla ihmisillä on kaikki voimaeläimet käytössään. Jos näitä kortteja nousee pöytääsi, niin kyse on tämän voiman tavoittamisesta itsessäsi. Sinun tulisi siis käyttää sitä energiaa, joka tähän eläimeen, sen luonteeseen ja vahvuuksiin liittyy.

Valikoin Ukon Pakkaan eläimiä, jotka liittyvät myös mytologiaan. Kriteerinä oli ottaa mukaan itsenäisiksi korteiksi vain sellaisia eläimiä, jotka esiintyvät Kalevalassa tai joihin liittyy jotain vanhaa suomalaista mytologiaa tai tarinaperinnettä. Jokaisen kortin takana on sikermä tarinoita. Todellakin, Ukon pakkaan on “piilotettu” valtavasti korttien aihioita, jotka itsessään kuvastavat jotain tiettyä asiaan korttiin liittyen.

Voimaeläinkortit kuvastavat alkupeäisiä vaistoja. Ihminenhän on eläin, joten meillä on vaistoja ja viettejä. Erilaiset vietit kuvastuvat eri eläimistä.

 

 

Kortti Maaliskulle!

Maaliskuun kortti 2018 on Ilmarinen. Hän edustaa tarotpakkani taikuria tai maagikkoa. Ilmarisen energiaan kuuluu ideoiden saattaminen konkreettiseen muotoon. Myös periksiantamattomuus kuvastaa häntä. Ilmarinen takoi Sammon olemattomista aineksista. Tämän jokainen oman elämänsä taikuri tietää, ihmeet vaativat työtä. Kekseliäisyys on valttia maaliskuun aikana ja ideoihin todella kannattaa tarttua ja lähteä rohkein mielin kokeilemaan miten niitä voisi elämässään parhaiten hyödyntää. Oma-aloitteisille ihmisille tämä kuukausi tulee olemaan kerrassaan erinomainen ja ohjakset on syytä pitääkin omissa käsissään. Ilmarinen on myös matkamiesten suojelija. Ilmarinen edustaa ilman elementtiä, sillä hän on vanha säiden ja tuulten jumala. Ilma elementtinä liittyy loogiseen ajatteluun, ideoihin, oivalluksiin, kommunikaatioon ja erityisesti ajatustoimintaan. “Ei olis seppää selvempää, takojaa tarkempaa” kuin ihmisen mieli, joka pystyy todellakin luomaan ihmeitä vähäisitäkin aineksista. Esimerkiksi uudet taidot ovat tällaisia ilmaa edustavia, aineettomia, mutta hyödyllisiä asioita elämässä. Taikuri liittyy Merkuriukseen, joka taas liittyy kommunikaatioon. Ideat saadaan siis myös välitettyä timanttisella kirkkaudella eteenpäin. Hyvässä seurassa ideat lähtevät myös jalostumaan uusille tasoille, ihan niinkuin Ilmarinenkin uudisti tekeleitään tunkemalla ne takaisin ahjonsa tuleen. Samat ainekset muodostivat monenlaisia lopputuloksia ja yrityksen ja erehdyksen kautta Ilmarisen ahjon kuumuudessa syntyi Sampo.

Ilmarinen

Ei olis seppää selvempää,

Takojaa tarkempaa,

Kuin on seppo Ilmarinen;

Se on taivoista takonut,

Kantta ilman kalkutellut,

Ei tunnu vasaran jälki

Eikä pihtiminen pitämät.

“Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen,
kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja.”

Avainsanat: taikuri, maagikko, kosminen seppä, kommunikointi, joustavuus, loistava älykkyys, intuitiivinen toiminta, luomistyö, voimakas energia, liikkuvuus, ideat ja visiot saavat konkreettisen muodon.

Ilmarinen oli keskimmäinen veljeksistä, jotka Iro-neito synnytti maailman luomisen aikoihin. Hän oli vanha ilman ja tuulen jumala, joka hallitsi säitä ja myrskytuulia. Myrskytuulet syntyivät hänen liestotessaan ahjonsa tulta palkeillaan. Kosmoksen luomisen aikoihin seppä takoi taivaankannen ja kirjaili sen tähdillä. Kalevalassa Ilmarinen oli taitava seppä, joka takoi pajassaan ihmeitä lähes olemattomista aineksista. Hän laati Louhelle Sammon vastineeksi tämän kauniista tyttärestä. Lisäksi hän takoi apuvälineikseen tulisen kotkan ja kultaisen auran, joilla hän sai pyydystettyä Tuonelan suuren hauen ja kynnettyä kyisen pellon. Hän auttoi Lemminkäisen äitiä takomalla haravan, jolla hän haravoi kuolleen poikansa ruumiin palaset Tuonelan joen pohjasta. Seppä takoi myös kaularengasta Louhelle, joka oli kätkenyt taivaanvalot Pohjolan kivimäkeen ja tämän nähtyään säikähtänyt Louhi vapautti ne jälleen paistamaan koko luomakunnalle. Ilmarinen oli myös matkamiesten suojelija.

“Syntyi seppo Ilmarinen, sekä syntyi jotta kasvoi.
Se syntyi sysimäellä, kasvoi hiilikankahalla
vaskinen vasara käessä, pihet pikkuiset piossa.”

“Yöllä syntyi Ilmarinen, päivällä pajasen laati.
Etsi paikkoa pajalle, levitystä lietsimille.
Näki suota salmekkehen, maata märkeä vähäisen,
läksi tuota katsomahan, likeltä tähyämähän:
tuohon painoi palkehensa, tuohon ahjonsa asetti.”

Kun Ilmarinen ryhtyi Sammon taontaan, ei hänellä ollut työkaluja, ahjoa, pajaa, eikä koko Pohjolasta löytynyt vasaran varttakaan. Lisäksi Louhi oli määritellyt mahdottomat ainekset, joista Sampo olisi taottava. Ilmarinen totesi, että akat epäilköön ja herjatkoon keskenään. Hän ei ollut untelo mies. Hän tarttui työhön, niin mahdottomalta kuin se vaikuttikin. Ilmarisella oli jotain sellaista, jota vaaditaan todelliselta taikurilta. Hän kykeni takomaan konkreettisia ihmeitä omien visioidensa pohjalta ja hän käytti taitavasti hyväkseen kaikkia neljää elementtiä. Hän osasi toteuttaa ideansa konkreettisella tasolla. Hän oli visioiden ja mielikuvien toimeenpanija, joka hallitsi ajatuksensa niin hyvin, että ideat muodostuivat ja jalostuivat täyteen loistoonsa hänen käsissään. Ilmariselta ei puuttunut periksiantamattomuutta, sillä hän jatkoi työtään useista epäonnistumisista huolimatta. Kukaan ei ole seppä syntyessään, sanoo vanha sananlaskukin. Eivät ihmekoneet Ilmariseltakaan ilman kunnollista panostusta ja työtä niiden eteen syntyneet, eivätkä ne ensi yrittämisellä aina onnistuneet. Hän takoi ihmeitä, koska hän oli valmis yrityksen ja erehdyksen kautta oppimaan miten niitä tehdään. Monta kelvotonta konetta hän tunki takaisin tuleen jalostaen ideaansa aina uudelle tasolle.

Sanoi seppo Ilmarinen: “En usko toeksi tuota,
kun en käyne katsomahan, nähne näillä silmilläni.””

Ilmarisen heikkoudeksi voitaisiin lukea hänen liiallinen hyväuskoisuutensa, kun hän antoi herhiläisen hämätä itseään valmistaessaan rautaa ensimmäisen kerran. “Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, luulevi, ajattelevi mehiläisen tulleheksi, tuon on mettä tuoneheksi, kantaneheksi simoa. Sanan virkkoi, noin nimesi: ‘Kas nämät hyvät minulle teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi!’” Ilmarisen hyväuskoisuus antoi Väinämöiselle tilaisuuden huijata hänet kuusenlatvaan ja lennättää hänet Pohjolaan vastoin Ilmarisen omaa tahtoa. Hänen uuttera työteliäisyytensä oli myös lähellä viedä häneltä morsiamen, kun Väinämöinen kosiskeli vaivihkaa Pohjolan neitoa Ilmarisen uurastaessa pajassaan.

Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: “Nyt sinä, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan, otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta!” ”

Siinä seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui!
Kulki tuulen tietä myöten, ahavan ratoa myöten,
yli kuun, alatse päivän, otavaisten olkapäitse;
päätyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle,
eikä häntä koirat kuullut eikä haukkujat havainnut.”

Päätelmät: Seppä symboloi vahvojen uusien muotojen takomista elämässäsi, sekä voimaa ja maskuliinisuutta. Ilmarinen takoi kultaisen auran ja kotkan, joiden avulla hän suoriutui Louhen antamista haasteista. Tämä kuvastaa korkeimman tietoisuutesi esiin ”takomista”, sekä alitajunnan matojen eli epäilysten ja pelkojen kyntämistä pois mielestäsi. Kulta symboloi jumalallista valoa ja rakkautta, sekä sisälläsi olevia suuria aarteita. Kotka puolestaan kuvastaa valtavaa voimaa ja eteesi avautuvaa rajatonta vapautta, jota sinun tulee käyttää viisaasti.

Sinulla on hienoja taitoja ja kykyjä, joita olisi syytä jalostaa eteenpäin. Löydettyäsi sinussa piilevät lahjat älä anna periksi, vaikka et heti onnistuisikaan omien odotustesi mukaisesti. Työstä ideoitasi eteenpäin ja saat huomata, kuinka ne alkavat ottaa ilmaa siipiensä alle, kun aika on kypsä. Tee kaikki voitavasi, jotta unelmistasi tulisi totta. Luota siihen visioon, joka sinulla on. Luota vaistoihisi ja omaan voimaasi ja uskalla näyttää toisillekin mihin pystyt ja kuka todella olet.

Vahvistus: En anna muiden määritellä itseäni. Uskon itseeni ja omiin kykyihini, vaikka ihmiset ympärilläni eivät sitä hyväksyisi tai he vähättelisivät lahjojani. Vaikka en vielä osaisikaan aina ilmentää lahjojani täydellisesti, niin tiedän sisimmässäni, että eräänä päivänä osaan ja pystyn.

Sanoi Seppo Ilmarinen: “Ohoh vanha Väinämöinen!
Joko sie minut lupasit pimeähän Pohjolahan
oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi?
En sinä pitkänä ikänä, kuuna kullan valkeana
lähe Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille,
miesten syöjille sijoille, urosten upottajille.”

Teksti ja kuva: Susanna Salo, Ukon Pakka. Ilmarinen -Taikuri.

Kalevalainen tarot-tulkinta

Minä olen itseoppinut tarotkorttien käyttäjä. Sain ensi kosketuksen kortteihin ja niillä povaamiseen pikkutyttönä ollessani mummollani hoidossa. Mummon kanssa oli aina mystistä ja jännittävää jutella kahvipöydän äärellä. Hän tunsi kädestäkatsojia ja ennustajia ja hän oli hankkinut itselleen Rider Waite-kortit. Ne kiinnostivat minua, vaikka toki povasimme myös tavallisilla pelikorteilla. Mummoni katsoi pikkutytön kädestäni elämänviivaani ja muita merkkejä tulevista tapahtumista elämässäni. Kaipaan häntä ja keskustelujamme. Mummoni on sairastunut alzheimeriin. Tuntuu pahalta, että hän jolle eniten maailmassa haluaisin kertoa, että “mummo hei! Katso mitä olen tehnyt! Olen tehnyt itse tarotkortit, pelataanko?” ei ymmärrä asiaani. Hän unohtaa sen tai se menee häneltä ohi. Huumori on silti säilynyt, kun hän hihittää minulle puhelimessa, että “no minulle voit huoletta kertoa salaisuuksia, koska en kuitenkaan muista niitä”. Voi mummo! Räävitön, rakas, hieman hullu mummoni. Vanhainkodissakin hän kuulemaa keljuilee, tai no käytetään nyt sitä oikeaa sanaa -v*ittuilee muille asukkaille. Ja henkilökunnalle. Jos hän äityy pahaksi, hän joutuu omaan huoneeseen jäähylle. Tuo tietenkin kuuluu taudinkuvaan, mutta on se mummo ollut räävitön aikaisemminkin. Oli hänellä ollut romanssikin, mutta valitettavasti Italialainen miesystävä nukkui pois. Se on meidän mummo aina tykännyt tummatukkaisista miehistä. On suvussa tummat hapset periytyneet.

Tarot korttien käyttäminen vaatii oikeastaan vaan harjoittelua. Itseasiassa niiden käyttö on todella helppoa. Hommaan ei liity mitään ihmeellistä yliluonnollista mystiikkaa. Jos minä olen sen itsenäisesti oppinut, niin kyllä kuka tahansa voi. Alkuun tarvitaan vain omat kortit ja tulkintaopas. Niillä pärjää jo pitkälle, koska kaikista korteista olen laatinut todella laajat tulkintatekstit. Ukon Pakan symboliikka puhuttelee suomalaisia, koska ne aiheet on jotenkin kummasti vaan niin tuttuja. Suomalaiseen mielenmaisemaan sopii suomalainen mytologia tonttuineen, haltioineen, luonnonhenkineen ja myytteineen. Ei se vaadi suuria ponnistuksia ymmärtää omia juuriaan. Se tieto ja kokemus on jo sisällämme, se vaan ikäänkuin aktivoituu ja herää eloon kun se resonoi korttien kanssa. Tietenkin korttien käytössä voi kohota ikäänkuin seuraavalle levelille kun opiskelee suomalaista mytologiaa. Silloin alkaa hahmottua yhteyksiä korttien välillä. Sinne olen kätkenyt kaikkien nähtäville muinaisen kosmologian, myytit, arkkityypit, kansantarinat ja Kalevalan hahmot. Loitsurunot ryydittävät kerrontaa alkuperäisissä asuissaan ja toimivat myös ikäänkuin voimasanoina. esi-isien ja äitien kieli on kaunista luettavaa.

Kansanrunousarkiston tarinoissa siirrytään aikakoneella heidän, esi-isiemme aikakauteen. Siellä kuulee kaikuja menneiltä vuosisadoilta. Tarinat ovat vanhoja, Ne ovat kulkeneet suusta suuhun kertomusperinteen muodossa ties kuinka kauan? Muistiin ne on merkitty alkaen 1830-luvulta. Uusimmatkin tarinat ovat 1960-luvulta, lähes 60 vuoden takaa. Silti niistä saa ohjeita elämäänsä nykyihminenkin. Kyllähän se niin on, että vanha kansa tietää.

On tarinoilla ollut toki viihdearvoakin. Minusta on kiinnostavaa huomata, että aiheet ovat monesti samoja, kuin nykyajan elokuvissa. Kätkettyjä aarteita, vainajien vierailuja, suoranaisia kummitusjuttuja, paholaisia, luonnonhenkiä ja sama valtava kurimuksen kurkku, kuin Elokuvassa Pirates of the Caribean. Ei ihme, että J.J.R Tolkien älysi ammentaa meidän perinteestämme elokuviinsa aineksia. Löytäisivätpä nuoret tämän vanhan tiedon äärelle. Meidän kulttuuriperinteessämme olisi aineksia vaikka mihin ja valtavasti aineistoa, mistä ammentaa. Ukon pakkakin vaati vain sen vaivannäön, että jaksoin lukea läjittäin kirjoja ja istua selaamassa uskomusolennoista kertovia tarinoita arkistolla ja kotona.

Tästä kimposi kipinä mielessäni, että alan vetämään kursseja kiinnostuneille. Koska kuka tahansa voi tämän taidon oppia. Tavoitteeni on, että vanhat myytit ja opetukset niiden takana heräisivät tämän Ukon pakan myötä jälleen eloon ja tulisivat osaksi nykyihmisten elämää. Luontevaksi osaksi, unohdetaan jo se koulun pakko-Kalevalan tavaaminen. Tähän olen tähdännyt ja ilokseni huomaan, että todentotta moni kokee kortit omikseen ja ne resonoivat meihin suomalaisiin aivan eri tavalla, kuin muiden maiden mytologioihin perustuvat kortit. Kursseja kannattaa kysellä! 29.3.2018 on kurssi Helsingissä ja 15.4.2018 Turussa. Järjestän Helsingissä kurssilleni myös jatko-osan ja näitä tulee starttaamaan jatkossa uusia ryhmiä. Huhtikuulle tulee toinen kurssi Helsinkiin. Tilat, jotka olen kurssejani varten vuokrannut Helsingistä sijaitsevat osoitteessa Uudenmaankatu 33. Siis aivan Helsingin ytimessä.