Artikkeli Ukon Pakasta Sielun Peili lehdessä 2/2018

no images were found

Nyt kannattaa kipaista lähimpään isompaan kauppaan, sillä vielä ehtii hankkia uusimman Sielun Peili-lehden! Numerossa 2/2018 on useamman sivun juttu minusta ja Ukon Pakasta. Hae omasi heti! Vinkkinä kerrottakoon, että lehti löytyy parhaiten isoista kaupoista, Citymarketit, Prismat, S-marketit ym. hyvin varustellut kaupat isoine lehtihyllyineen myyvät lehteä.

Ukon Pakka artikkeli Ultra-Lehdessä

Teksti Jukka Nieminen / Ultra-lehti 2/2018

Ukon Pakka on yksinkertaisesti ilmaisten Kalevala-aiheinen Tarot ja sen kylkiäisenä seuraava tiiliskivimäinen selitysteos. Sisällöllisesti niin nerokas ja omaperäinen, että sen on huomannut myös lukijakunta, joka on tehnyt kirjasta ja pakasta eittämättömän hittituotteen. 

Tuntemani alan kirjakauppiaat tuntuvat kehuvan Ukon Pakan menekkiä maasta taivaaseen. Soitan asiasta kustantajalle, Salakirjojen Jon Hällströmille joka vahvistaa, että menekki on ollut todellista huippukyytiä, joka on lähes ennenkuulumatonta esikoiskirjailijan kohdalla. Hällström jatkaa, että sen hittimäisyys nähtiin jo työstövaiheessa ja viisaasti hän otti siitä rohkeasti tavallista suuremman painoksen – tavanomainen painosmäärä kun olisi myyty loppuun jo ennen joulusesonkeja. Mistä tässä kaikessa on kysymys, miksi se on noussut kiistattomaksi hitiksi ja mikä ylipäätään on Ukon pakka, ja ennenkaikkea… kuka on tekijä sen taustalla – otetaan selvää. 

Kalevalainen tarot

Perehdyn aiheeseen ja tutkin kortteja, luen kirjaakin, ja palaan kortteihin… Alan nähdä niissä sitä samaa, mikä varmasti on vakuuttanut muutkin. Kyse ei ole ainoastaan mielenkiintoisesta ideasta, vaan niistä suorastaan huokuu se valtaisa vaivannäkö joka niihin on upotettu. Niissä on silkkaa poweria – ja sen vaistoaa, vaikka muuten aihepiiri olisi vieras. 

Kalevalainen tarot on todellakin Tarot, eikä tingi Tarotien alkuperäisestä ideasta. Kortteja plärätessään suorastaan lumoutuu niiden kuvallisista ideoista. On suorastaan hypnoottista, miten hyvin aihepiirit ovatkin osuneet yhteen klassisen Tarotpakan kanssa. Hallitsijatar ja Louhi, Torni ja Suuri tammi, Kohtalonpyörä ja Sampo, Rakastavaiset ja Pohjolan häät ja niin edelleen, ja aihepiirien yhteneväisyys on ilmeinen. 

Se nyt vielä puuttuisi jos ne kronologisesti rimmaisivat Kalevalan runojen kanssa, silloin olisi jo pakko olettaa, että Lönnrotkin työsti Kalevalan Tarotkorttien avulla. Ei kai sentään. 

Ukon Pakan nerous ei jää suinkaan tähän, eikä edes taiteellinen luovuus. Kortteja on kaikkiaan 78 kappaletta, jotka kaikki nojaavat idealtaan joko Kalevalaan tai muuhun kansanperinteeseen, ja jotka ovat kaikki visuaalisesti näyttäviä. 

Kortit ovat jakaantuneet neljään eriväriseen elementtiin ja ne jopa muodostavat ketjumaisia aihepiirejä, jotka kulkevat kronologisesti peräkkäin tai sitten ristiin toisten väristen korttien kanssa, kuin jokin salakoodi, joka avautuu vasta kun niihin perehtyy ajan ja vaivan kanssa. 

Tällä tekijä on halunnut antaa syvyyttä varsinaiseen tulkintaan, jossa pitää huomioida myös mennyt, tuntematon tulevaisuudensuunta kuin olosuhteetkin, eli nykyhetki – ja sitä askarruttavat asiat ovatkin monen tekijän summa. Suunnaton työ. Suunnaton nerous. Käsittämätön suunnittelutyö. Tällaista tulee vastaan korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa. 

Susanna ja mummo

Korttien takaa löytyy Susanna Salo. Olemme käyneet pitkällistä kirjeenvaihtoa sähköpostin välityksellä, jossa hän on kertonut korttien syntyhistoriasta ja nyt on aika vihdoin viimein tavata kasvokkain. Paikka on Tuomaanmarkkinoilla Helsingissä, ja Senaatintorilla puhaltaa ilkeä joulukuinen merituuli. 

Jo kirjan esipuheessa hän seikkaperäisesti kertoo monivuotisesta ja ennenkaikkea monipolvisesta korttien luomisprosessista, jossa asiat lopulta loksahtivat toisiinsa, mutta tästä pian lisää. Mikään Susannassa päältäpäin ei kieli mittavasta, nerokkasta työstä, jonka hän on tehnyt. hän on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja kun otan hänestä valokuvia, hän veistelee jotain toppamummosta, mutta ymmärtäähän sen tässä talvisessa viimassa. 

Taustoiltaan Susanna kertoo olevansa helsinkiläinen vapaa taiteilija, omaehtoinen tutkija ja syntyjen syvien pohdiskelija. 

-Tai miksikähän itseäni tituleeraisin, hän naurahtaa. Ammatiltani Vaatetus-artesaani. Piirtäminen ja maalaaminen on ollut mulla harrastuksena pienestä saakka ja olen itsenäisesti sitä harjoitellut. 

-Toissä olen ollut myyjänä ja leffateatterin koneenhoitajanakin hetken aikaa. Luovuin televisiosta vuonna 2008 ja sen jälkeen olen lukenut enemmän kirjoja viihdykkeeksi. Tykkään myös tanssimisesta ja kitaralla säestän itseäni ja laulan. On mulla shamaanirumpukin ja olen ollut mukana jameissa ja bändin kanssa soittanut, mikä on aivan mahtavaa puuhaa. Ei mitään kovin epätavallista siis. 

-Tavallinen lapsuus tavallisessa perheessä Pihjalamäen lähiössä. Tuo kiinnostus mystiikkaa ja unia kohtaan tulee mun mummoltani, joka asui myös Pihlajamäessä. hän oli kiinnostunut ennustajista ja kädestä katsomisesta. Tarotkortitkin on alunperin hänen kauttaan tulleet mun elämään.

-Mummokin oli aikanaan ompelija, ja se teki aina kaikkia bilevaatteita itselleen ja kävi tansseissa, eronnut kun oli. Niin ja tykkäsihän se laulaakin. muistan aina kun mummo oli jostain hommannut itselleen mustat nahkahousut ja se tuli Pihlajamäen kirkolla vastaan, oli kuoroharjoituksiin menossa. Mä olin siinä kavereideni kanssa notkumassa, oltiin varmaan ylä-aste ikäisiä. Mummo otti taskumatin povaristaan ja totesi, että ei näitä ihan selvin päin jaksais. Otti pienen siivun ja lähti kiiltävissä nahkahousuissaan kuoron harjoituksiin. Mä olin tosi ylpeenä, kun mulla on noin retee mummo. 

Ukon Pakan syntysanat

Aihepiiri etenee tietysti kohti pääruokaa, eli Ukon pakkaa kohden, ja hän myöntää, että vaivaa sen tekemiseen on todellakin nähty. 

-No mä työstin tota pakkaa tosiaan kauan ja hartaasti. rakensin sitä aina vähän niinkuin valtavaa palapeliä, josta myös puuttui paljon paloja. Käytin aikaa ja vaivaa niiden puuttuvien palojen etsimiseen ja lisäsin ne muiden joukkoon. paloja oli tosi paljon, koska erilaisia aiheita oli vaikka kuinka. Runsauden vuoksi aloin yhdistellä useampia pienempiä aiheita saman kortin alle ja niistä tulee kerroksellisuutta korttien tulkintaan, kun yhdessä kortissa voi olla pari kolme eri tarinaa / uskomusta, jotka linkittyy kuitenkin saman teeman alle. Esimerkiksi Pohjolan portit-kortissa on kuvattuna tie Manalaan, ne portit, jotka perinteisessä Tarotissa on usein Kuu-kortin kanssa esitettyinä.

-Tein lukuisia listauksia korteista paperille, joita täydensin aina kun aiheita löytyi lisää. Samaan aikaan ne henkiset tai psykologiset oivallukset oli erillisinä muistiinpanoinaan päiväkirjojen sivuilla ja paperilappusilla. Se oli sellaista asioiden ja oivallusten yhdistelemistä. 

– Hyväksyin koko ajan, että pakka on keskeneräinen, ja että aiheet ja paikat voivat vielä vaihdella tai yhdistyä toisiin aiheisiin. Vaikeampaa on ollut hyväksyä, että pakka on valmis:edelleen löydän niitä paperilappuja ja tekstistä pois jääneitä oivalluksia milloin mistäkin laatikon pohjalta. 

-Mähän työstin tätä pakkaa omien kokemusteni kautta. Käänsin kaiken mulle sattuneen Tarotkorttien oivalluksiksi ja elämänohjeiksi, joita olisin toivonut itselleni silloin sanottavan. Etsin aina pintaa syvemmältä, miksi mitäkin tapahtui tai miten se vaikutti minuun. hain aina jokaiseen tilanteeseen syvempää totuutta ja merkitystä, se helpotti vaikeiden asioiden hyväksymistä. Siinä mielessä ei ollut mitään varsinaisia prototyyppejä, oli vain ikuinen keskeneräisyys. Alituinen muutos ja kehitys. 

-Tuo ison arkanan istuttaminen Kalevalan kanssa yksiin oli tosi nopea prosessi. Luin Kalevalaa ja oli selvää, mikä runo vastasi mitäkin korttia. Joskus on vaikeampaa itse sanoa, että tuo se nyt on tai tuo kuvaa tuota aihetta, piste. 

-Olen oikeastaan itsekin yllättynyt, miten hyvin ne lopulta osui yksiin. Voisi jopa olettaa, että kalevalassa on niin perusteellisesti kuvattuna erilaisia arkkityyppejä ja myyttejä, että Tarotit ovat syntyneet vastaavien mytologioiden pohjalta, joskaan ei suomalaisten, vaan esimerkiksi Egyptin mytologioista.  -Nuo on jänniä siitä, että monet eri kulttuurien mytologiat on hyvinkin yhteneväisiä pohjimmiltaan. Mulla on teoria siitä, että ne ovat alunalkujaan niin vanhoja, että ne on olleet yhteistä myyttistä tarinaperinnettä esihistoriallisella ajalla. Toisaalta taivun myös jungin kollektiiviseen alitajuntaan ja siihen, että myytit elää meidän yhteisissä tajunnan kerroksissa, joista shamaanit eri kulttuureissa ovat uniensa tai henkimatkojensa aikana niitä käyneet noutamassa yhteisölleen jaettavaksi. 

Taroteista uniin

On aika kysyä se olennaisin, eli mikä on Susannan oma suhde Tarotkortteihin. Susanna miettii kysymystä tovin ja toteaa, että Tarotin voima on selkiinnyttäminen. 

-Etsin korteilta vastausta kun en oikein tiedä, mitä elämässäni on tekeillä. Ne auttavat minua jäsentämään ajatuksiani ja saamaan tilanteesta parempaa yleiskuvaa. 

-Tarot sisältää paljon viisautta. Paras tapa käyttää kortteja on oppia peilaamaan omaa itseään korttien syvälliseen sanomaan. Silloin omat ajatukset ja elämäntilanne heijastuvat korteista ja voi löytää yllättäviä ratkaisuja tai sitten saada vahvistusta jollekkin tietylle vaihtoehdolle. 

-Kortit toimivat silloin hyvin, kun ne herättävät sisäisiä oivalluksia tai mielleyhtymiä. Usein niitä käyttäessään saa ikäänkuin varmistuksen ja syvä rauha tulee sekavien ajatusten tilalle. Mielestäni korteissa ei ole mitään yliluonnollista, vaan ne toimivat yhdessä ihmisen omien energioiden kanssa. 

-Se, minkä kortin pakasta nostaa, ei ole sattumaa, vaan kortin nostajan oma energia ja sen hetkinen tilanne heijastuu kortista. Jokainen kortti on ikäänkuin peili, joka valottaa tilannetta eri vinkkelistä. Useamman peilin avulla voi saada tilanteesta kattavamman kuvan, kun ne valottavat tilanteen eri puolia ja seikkoja, mitkä siihen vaikuttavat, tai mitkä ovat johtaneet nykyhetkeen. 

-Olen leikkinyt Tarotkorteilla ja povannut pelikorteilla ihan pienestä saakka. Teini-iässä aloin vakavissaan kysellä korteilta neuvoja. Ne on olleet osa mun elämääni ja olen tottunut kysymään korteilta selvitystä aina kun joku asia mietityttää. 

-Kai voisin sanoa, että tarotkortit on viitoittaneet polkuani aina näihin päiviin saakka. Tosin jossain vaiheessa tuli mukaan myös unien kautta tuleva johdatu, johon suhtaudun paljon vakavammin, kuin Tarotkortteihin. 

-Unet ovat olleet minulle aina tärkeitä ja olen tulkinnut niitä lapsesta saakka. Tietys unet eroavat voimakkaasti muista tavanomaisista unistani. Niiden tunnelma on erilainen. Näiden erityisten unien jälkeen jään usein päiväkausiksi miettimään, mitä unella oli minulle sanottavaa. Muistikuvat unesta ovat niin vahvoja, että pystyn vuosienkin päästä näkemään unen mielessäni värikkäänä ja kirkkaana. 

-Aloin tehdä unityöskentelyä määrätietoisesti joskus vuonna 2017. Aloin kirjoittamaan unia ylös päiväkirjoihini ja samalla unet alkoivat voimistua. unet alkoivat murtaa todellisuuksien rajoja koska ne kävivät myöhemmin toteen. 

-Sanoin kerran vitsillä, että olisi hauskaa nähdä lottonumerot unessa ja voittaa lotossa. Seuraavalla viikolla näin yllättäen unessa lottoarvonnan. En muistanut kuin yhden numeron, joka oli 17. Huvittuneena katsoin lottoarvonnan televisiosta ja numero 17 oli mukana sen viikon lottonumeroissa. 

-En tästä suuremmin piitannut, mutta kahden viikon päästä näin jälleen lottonumeroita unessani. Tällä kerralla en edes muistanut numeroita herättyäni, välittömästi unen jälkeen, mutta kokeilin kuitenkin näpytellä puhelimeeni 6 numeroa, jotka ensimmäisenä nousivat mieleeni. Kyseessä oli Vikinglotto, eli 6 numeron arvonta. Yllätyin kun sain neljä oikein ja kaksi numeroa meni hieman väärin. olin näpytellyt numerot 20 ja 43, kun oikeat numerot olisivat olleet 2 ja 34.

-Tämä järisytti maailmankuvaani, sillä silloin koin ensimmäisen kerran, että uneni tunkeutuivat todellisuuden verhojen läpi ja olin jotenkin onnistunut saamaan tietoa etukäteen päivän lottoarvonnan numeroista. Tämän jälkeen en ole enää koskaan nähnyt unia lottoarvonnoista, vaikka olen kyllä yrittänyt kaikin tavoin. 

-Jokin kuitenkin muuttui minussa ja maailmankuvassani perusteellisesti. Aloin ottamaan muutkin uneni vakavammin ja aloin nähdä ennalta monia pieniä tapahtumia. Näihin uniin en koskaan voinut itse vaikuttaa, ne vain tulivat tai olivat tulematta ja tapahtumat seurasivat perässä viikon tai vasta vuoden kuluttua. 

Kuva-aiheet tulevat uniin

Valkoinen peura on tullut minulle uneen kun olin suuren elämänmuutoksen edessä. Näin unen, jossa oli todella ihmeellinen  ja rauhallinen tunnelma. Minulle tuotiin suuri valkoinen peura, jonka kerrottiin olevan “Väinämöisen ratsu”. Minua kehotettiin nousemaan peuran selkään ja olemaan huolehtimatta mistään enää. Peura osasi tien metsän läpi valkoisten kivien luo, jotka minun oli määrä löytää. Minulle sanottiin, että voit vaikka nukkua matkalla, peuraa ei tarvitse ohjata. Kuljin turvallisen peuran selässä lumisessa metsässä ja löysimme perille. 

-Olen moneen kertaan saanut tästä unesta voimaa ja uskoa henkisen polkuni matkaamisessa ja erityisesti niinä aikoina, kun tulevaisuus on tuntunut pelottavalta tai en ole tiennyt mihin suuntaan minun kuuluisi jatkaa. 

-Valkoinen peura ilmaantui uneeni kun olin astunut itsenäistymiseen ja kasvuun johtavalle polulle, joka ei ollut helppo kulkea, mutta se oli välttämätön henkisen kehitykseni kannalta. Se oli myös ensimmäinen kuva, jonka maalasin kortteihin vuonna 2010. Tosin idea omista Tarotkorteista tuli vasta hieman myöhemmin samana vuonna. Korteissa on toinen versio peurasta, jonka olen maalannut vuonna 2016.

-Iku-Turso, tai aiemmalta nimeltään Itämeripeikko esittäytyi unessani 2013. Olin eronnut vaikeasta suhteesta ja kannoin sisälläni monenlaisia tunnemöykkyjä. Olin emotionaalisesti kiinni menneessä ja “veneeni” oli pysähtynyt. 

-Silloin unessani merestä nousi neljä leväistä soturipeikkoa, jotka olivat tulleet saalistamaan rannalla uivia snorklaajia. Vaikutuin peikoista kovasti ja maalasin heti kuvan yhdestä peikosta. Myöhemmin yllätyksekseni löysin Kansanrunousarkistolta kansantarinoita, jotka tuntuivat käyvän yksiin leväpeikkojen kanssa. Näin syntyi Iku-Turso kortti. 

-Kortin päätelmissä ohjeistan selvittämään nuottaan tarttuneen levämöykyn kanssa asiat ja laskemaan se takaisin veteen. Aivan saman ohjeen olen silloin itselleni kirjoittanut päiväkirjaani. 

-Minun matkantekoani ja elämänkulkuani kirjaimellisesti hidasti alitajunnan ja tunteiden syvyyksistä nousevat peikot, jotka vaativat minua päästämään irti menneestä ja pettyneistä katkerista tunteistani. Ainoastaan suuntaamalla katseeni eteenpäin ja selvittämällä hankalat tunnemöykkyni pääsin jälleen takaisin elämän virtaan. 

-Olen nähnyt unissani myös miltä näyttävät mm. metsänpeitto, piru, kakkiaiset ja maahiset. Henkilökohtainen suosikkini tai voimaeläimeni pakassa on korppi. Se on mulla tatuoituna niskaan. Se on ollut sellainen vahvin kortti mulle. Korppi oli myös ensimmäinen Tarotkortti, minkä maalasin. Tosin se oli hyvin erilainen kuin tuo Ukon Pakassa oleva kuva.

Luovuus

-Olen aika perusteellinen ja luovuudessani aikaansaava. Kyllä se iso määrä harjoitusta ja itsekseen ihmettelyä ja tutkimista on siinä vahvana pohjana. On mulla kyllä poikkeuksellisen visioiva mieli, joka joskus voi näyttää ratkaisuja ja oivalluksia syntyy kuin tyhjästä. Sanoisin, että silloin on joku “kanava auki”. 

 

-Mutta olen mä ihan tavantallaajakin ja mietin myös täysin maallisia. Joskus olen myös aika maaninen ajattelija, jos jokin asia ei ole minulle selvää. Pyöritän sitä mielessäni ja etsin ja etsin, mitä se voisi tarkoittaa. Keskittyminen asioihin usein tuo niille yllättävän vastauksen, vaikka keskellä yötä. Yhtäkkiä herään kello neljä aamuyöllä enkä saa unta pariin tuntiin kun olen tilassa, jossa voin pohtia monenlaisia ja saada oivalluksia samalla. 

-Värimaailmasta sanoisin, että olen maalauksia tehdessäni aina ensin miettinyt värejä, joita aihe minun mieleeni tuo. Mulla on voimakkaasti visuaalinen mieli ja olen voinut siksi mielessäni sommitella värejä tulevaan maalaukseen etukäteen. Selvimpiä on nuo värit, mitkä olen liittänyt metsän / maan kortteihin, vihreät, ruskeat ym. sävyt.

Tulikortit on punaisia lukuunottamatta muutamaa poikkeusta, kuten tulikettua, joka on kylmää tulta, revontulia. Myös Aarnikratilla palaa kylmä sininen tuli kattilassa. Vesikortit on sinisiä ja ilmakorteissa on vähän enemmän vaihtelua. Olen mieltynyt voimakkaisiin väreihin…

Oivalluksen hetki

Itselleni ei lopulta oikein ilmene, montako vuotta korttien muovaamiseen on mennyt, sillä kyse on ollut prosessista. Päätänkin kysyä, milloin selvisi, että kyse tästä alitajuisesta kumpuavasta maalailusta, unitulkinnoista ja runoustutkinnasta valaistui nimenomaan Kalevala-aiheisten tarottien suunnittelu ja toteutus. Vieläkö Susanna muistaa sen timantinkirkkaan hetken?

-Kyllä muistan, Susanna vastaa. oli vuosi 2010 ja olin ostanut jälleen uudet Tarotkortit. Mä oikein keräilin niitä siihen aikaan, erilaisia pakkoja. Nämä kortit erosi aika tavalla perinteisestä pakasta.

-Eräs seurueesta lyttäsi kuitenkin uudet kortit ja kertoi, että joku oli kuulemma tehnyt omat Tarotkortit ja kantoi niitä aina mukanaan. Sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen, että sehän olisi oivallinen idea toteuttaa. Mietin voimaeläinkortteja ensin, sellaisia, mitkä pohjautuisi nimenomaan suomalaisiin voimaeläimiin. Aika äkkiä sitten tuli mukaan peikot ja maahiset ynnä muut.

-Aloin mielenkiinnolla tilailemaan kirjastoon oikeastaan kaiken kirjallisen aineiston, mitä aiheesta löytyi. Aloin tutkia noita menneiden aikojen olentoja ja jumaluuksia ja laittamaan “Tarotaiheita” listalle, jota rakentelin.

-Ensin tuntui, että pitäisi lukea kaikki mahdollinen aineisto läpi ja tehdä muistiinpanoja ja hahmotella sitä pakkaa. Aluksi en yrittänyt saada tätä perinteisen Tarotin muotoon, vaan työstin vain erilaisia kortteja, joita pakassa voisi olla.

-Vasta paljon myöhemmin, 2013, asettelin tämän ensimmäisen kerran klassisen Tarotin muotoon ja totesin siellä olevan valtavasti puutteita ja aiheita, joista minulla ei ollut harmainta tietoa. Vähän niinkuin tyhjiä kortteja, jotka odottivat vielä keksimistään.

-Niinpä luin lisää ja syvensin tietojani ja menin myös Kansanrunousarkistolle ensimmäisen kerran. Siellä riitti aineistoa tutkittavaksi ja aloin pikkuhiljaa myös maalailemaan ensimmäisiä kuvia. Mulla oli aina kotona noin 10-20 kirjaa mitä luin. En lukenut viihdekirjallisuutta yhtää, vaan pelkästään faktaa ja tähän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Koostin ideoista jonkinlaista kokonaisuutta ja samalla kehittelin tulkintapuolta.

Lopuksi vielä Susanna ennustaa minulle korteistaan. Vedän esiin neljä korttia, jotka sitten tulkitsemme sen, mitä hytinältämme kykenemme. Ensimmäinen kortti on Hiidenhirvi ja viimeisenä käännetään Lemminkäinen. Kalevastahan tedämme, että Hiidenhirvi oli Lemminkäisen uroteoista ensimmäinen, joten tällä kertaa korttien sisäinen salakoodi toimii. On sitten itsekunkin kyky, miten yksittäisen kortin osaakin nähdä osana isompaa kokonaisuutta ja sijoittaa sen elämänjanansa oikeaan kohtaan. Samalla valkenee, mikä voima tässä pakassa erityisesti on, sillä jokainen kortti on oma yksilönsä, mutta kuitenkin pakka on osiensa summa.

Teksti: Jukka Nieminen, Ultra-lehti nro. 2/2018

Helmikuun Ultra-lehti 2018

Jukka Nieminen haastatteli minua Ukon pakan syntyvaiheista ja myös omista taustoistani Ultra-lehteen. Mielestäni Jukkiksen kirjoittama artikkeli on aika hyvä. Se on samalla kirja-arvostelu, mikä onkin hyvä, sillä Ukon pakasta ei ole vielä pahemmin arvosteluita julkaistu. Artikkelissaan Jukka Nieminen kartoittaa ensin Ukon pakan menekkiä teokseni kustantajalta, Salakirjojen Jon Hällströmiltä. Hällström toteaa, että “menekki on ollut todellista huippukyytiä, joka on lähes ennenkuulumatonta esikoiskirjailijan kohdalla…” Täytyyhän se myöntää, että tämä kaikki on ylittänyt minunkin odotukseni! Että tästä pitkään ja hartaasti työstämästäni suomalaiseen mytologiaan pohjautuvasta tarot-pakasta tulikin sitten todellinen myyntihitti! Wau! Ajatella, jos joku olisi sanonut tämän minulle silloin, kun tämän pakan työstäminen oli suurinpiirtein ainoa asia, joka pystyi minua lohduttamaan. Niin, ei tämä työ ole mitenkään helppo ollut minulle, tämä pitkä prosessi, minkä olen käynyt läpi. Mutta se oli se minun oma juttu, se juttu minkä eteen olin valmis laittamaan peliin tolkuttomasti aikaa ja vaivaa. Tämä pakka on ollut minulle kanava kasvaa henkisesti, löytää itsestäni uusia puolia, käsitellä elämääni, ihmissuhteitani, epävarmuuksiani ja pelkojani. On uskomatonta, että se nyt koskettaa niin monia ihmisiä. Olen saanut aivan ihania yhteydenottoja tuntemattomilta ihmisiltä, jotka ovat kokeneet, että he ovat saaneet ihmeellistä voimaa sanoistani, korteistani, kuvistani. En varmaan koskaan pysty kertomaan kenellekkään mitä olen todella käynyt läpi tämän prosessini aikana, en vaikka kirjoittaisin siitä aiheesta kirjan. Olen taistellut ja selvinnyt vaikka mistä. Saanko nyt sanoa, että olen ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan, mitä olen tehnyt ja millaisen teoksen olen onnistunut luomaan? Juuri tällaista pakkaa minä toivoin elämääni silloin, kun tie oli kivinen ja matkaa oli loputtomiin vielä jäljellä. Kun puntaroin mitä tekisin tai miten sen tekisin? Tai etsin suuntaa, toivoa, voimaa. Silloin tartuin kynään ja otin päiväkirjani esille. Kirjoitin sen lehdille mikä mieltäni painoi ja samalla kanava aukeni johonkin sellaiseen tajunnan tilaan, mistä oivallukset ovat peräisin. Kirjoitin itselleni voimauttavia sanoja, sellaisia, joita en ympäriltäni kuullut, mitä olisin kipeästi tarvinnut. Minä kuljin pitkään läpi pimeiden metsien, kunnes tapahtui käänne. Oli Joulukuu vuonna 2015. Se oli ollut rankka vuosi. Ystäväni oli tehnyt itsemurhan, vaarini kuoli samaan aikaan ja vielä myöhemmin muutaman kuukauden päästä rakas setäni kuoli äkillisesti ja tapaturmaisesti. Ehkä tämä kuoleman vuosi sai minut uskaliaaksi, sillä olen aina miettinyt asioita siltä kannalta, että entä jos kuolen ja en saa tehtyä koskaan valmiiksi sitä mitä haluaisin. Mielessäni kuulin vakaan käskyn, joka kehoitti “astu ulos kaapista”. Perustin siltä istumalta, sen enempää miettimättä ryhmän Facebookiin. Lisäsin sinne noin 70 tuntemaani ihmistä ja aloin ensimmäisen kerran puhua tästä hankkeestani “julkisesti”. Itse asiassa en puhunut tästä projektista aiemmin kuin todella harvoille ja valituille ystäville, koska olin saanut tarpeekseni ihmisten tuhahtelusta ja hullun leimasta otsassani. “ei helmiä sioille” -ajattelin, vaikken ehkä niin kovin kristillinen ihminen olekaan. Et uskokaan millaisia kommentteja ihmiset voivat heittää, jos kerrot vakavissasi työstäväsi omia tarot kortteja!

Tein valmiista kuvista postikortteja, niitä oli kymmenen kappaletta. Sattuman kautta minut kutsuttiin Pakanallisille syysmessuille esittelemään projektiani. Tapasin kirjan kustantajan ja aloimme puhua yhteistyöstä. Vuoden kuluttua Ukon pakka julkaistiin.

Kela ja työvoimatoimisto olivat aivan eri linjalla kanssani kaiken suhteen. Hain starttirahaa, sitä ei myönnetty. Sain yllättäen sanktion lähes 4000 euroa perusteettomasti maksettuja työttömyyskorvauksia, joita oltiin nyt perimässä takaisin. Tuntui todella uskomattomalta, että perintä tapahtui, vaikka olin vain sattunut saamaan kirjani julkaistua. Enhän minä ollut mitään tienannut edes. Päinvastoin, olin hikipäässä juossut yrityskurssilla ja ollut työkokeilussa ja ties missä. Tuntui aivan kuin tämä jäykkä ja toimimaton systeemin hammas olisi pyrkinyt jauhamaan unelmani lyttyyn. Yhtäkkiä olin kokoaikainen yrittäjä, jonka starttirhat evättiin ja päälle tuli sanktio, joka ei ole missään suhteessa yhtään mihinkään. Että osasikin sapettaa. Otin yhteyttä Iltalehteen ja sain onneksi toimittajan kiinnostumaan. Juttu julkaistiin, mutta eihän se tietenkään missään työvoimatoimiston hampaissa ole kuin pieni kiillevika kalustossa. Tuntui ristiriitaiselta samaan aikaan saada kehuja ihmisiltä, että olet tehnyt kulttuuriteon! Juhlittiin Suomen 100-vuotis syntymäpäivää ja olin omastakin mielestäni tuonut esiin vanhaa suomalaista kulttuuriperinnettä hyvin ainutlaatuisella tavalla ja pitkällisen vaivannäköni tuloksena. Tähän väliin voin kertoa, kun tätä aina välillä kysytään, että en ole saanut mitään apurahoja tälle hankkeelleni. Olen tehnyt kaiken itse, alusta alkaen, opetellut, harjoitellut, kokeillut, ottanut opiksi, yrittänyt uudestaan.. Olen kustantanut kaiken tämän omasta pussistani painokuluja lukuunottamatta. Ja tästä vielä rangaistaan!

Joo, keräsin itseni. Näin mielessäni, kuinka olin ikäänkuin avaruudessa. Siellä oli myllynkivet, jotka kuvastivat työvoimatoimistoa. Minä lipesin niiden otteesta, leijuin hiljalleen kauemmas ja tunsin valtavaa vapautuksen tunnetta. Tunsin syvällä sisimmässäni, että tämä on oikein. Vaikka se päältä katsoen on huutava vääryys, en ole muuttanut mieltäni sen suhteen. Tunsin silti, että jollain toisella olemassaolon tasolla tämä oli oikein. Koska mitään muuta tietä ulos niiden myllynkivien otteesta ei näyttänyt olevan olemassa. Tietä takaisin ei liioin ollut, koska kaikki tuet oli jo katkaistu ja minut oli luettu kokoaikaiseksi yrittäjäksi. Se harmitti erityisesti sen takia, että olin koko ajan siihen tähtäämässäkin, olisin vain toivonut, että olisin saanut hieman paremmat eväät, kuin velkaa ja potkun perseelle. Mutta juuri tällaisia juttuja vartenhan nämä kortit on tehty vai mitä? Arvaatko minkä kortin nostin kuvaamaan työvoimatoimistoa? Paran! Haha! Nauroin vedet silmissä tätä. Nauru parantaa!

Se sama voima mikä on ajanut minua tähän saakka, se tarttui minuun jälleen. Päätin että en perkele lannistu vaikka Suomen valtion laitokset näin kohtelevatkin. En. Koska en ole lannistunut aiemminkaan ja koska minulla on missio. Olen tätä polkua seurannut jo kymmenen vuotta, en aio kääntyä tai luovuttaa jonkun harmaan laitoksenmöhkäleen takia. Suomen työvoimatoimisto ei lyttää minua eikä unelmaani. Ukon pakka on niin paljon kirkkaamman valon edustaja, kuin se harmaa ja hidas järkäle, varsinainen Antero Vipunen, kivinen, kylmä, uninen, ikuisuuden loveen langenneena maannut jättiläinen. Toden totta, näissä kahdessa on paljon yhtäläisyyksiä. Antero Vipunen, ajat sitten kuollut tietäjä, joka edelleen makaa kuuset kulmillaan ja pajupehkot hampaiden väleistä törröttäen. Uuden ajan edustaja, Väinämöinen saa tylyn ja nihkeän vastaanoton kivikasvolta, mutta vahingossa Väinön jalka lipeää ja hän joutuu Vipusen vatsaan. Silloin ei auta kuin oveluus ja tämän avulla Väinämöinen vapautuu. Eihän Antero Vipunen sinällään pahantahtoinen ole, hän on vaan hieman ajastaan jäljessä, aivan kuin Te-keskuskin. Sisimmässään Vipusella on viisautta, mutta löytyykö se viisaus vai ei, se jää nähtäväksi.

Eksyin aika kauas Ultra-lehden jutusta. Se kannattaa silti lukaista!

Lehti löytyy vielä Helmikuun ajan hyvin varustelluista kaupoista ja tietenkin kirjastoista. Lehden voi tilata suoraan Ultra-lehden kotisivuilta osoitteesta http://www.ultra-lehti.com/lehdet/lehdet.html.