Kalevalainen tarot-tulkinta

Minä olen itseoppinut tarotkorttien käyttäjä. Sain ensi kosketuksen kortteihin ja niillä povaamiseen pikkutyttönä ollessani mummollani hoidossa. Mummon kanssa oli aina mystistä ja jännittävää jutella kahvipöydän äärellä. Hän tunsi kädestäkatsojia ja ennustajia ja hän oli hankkinut itselleen Rider Waite-kortit. Ne kiinnostivat minua, vaikka toki povasimme myös tavallisilla pelikorteilla. Mummoni katsoi pikkutytön kädestäni elämänviivaani ja muita merkkejä tulevista tapahtumista elämässäni. Kaipaan häntä ja keskustelujamme. Mummoni on sairastunut alzheimeriin. Tuntuu pahalta, että hän jolle eniten maailmassa haluaisin kertoa, että “mummo hei! Katso mitä olen tehnyt! Olen tehnyt itse tarotkortit, pelataanko?” ei ymmärrä asiaani. Hän unohtaa sen tai se menee häneltä ohi. Huumori on silti säilynyt, kun hän hihittää minulle puhelimessa, että “no minulle voit huoletta kertoa salaisuuksia, koska en kuitenkaan muista niitä”. Voi mummo! Räävitön, rakas, hieman hullu mummoni. Vanhainkodissakin hän kuulemaa keljuilee, tai no käytetään nyt sitä oikeaa sanaa -v*ittuilee muille asukkaille. Ja henkilökunnalle. Jos hän äityy pahaksi, hän joutuu omaan huoneeseen jäähylle. Tuo tietenkin kuuluu taudinkuvaan, mutta on se mummo ollut räävitön aikaisemminkin. Oli hänellä ollut romanssikin, mutta valitettavasti Italialainen miesystävä nukkui pois. Se on meidän mummo aina tykännyt tummatukkaisista miehistä. On suvussa tummat hapset periytyneet.

Tarot korttien käyttäminen vaatii oikeastaan vaan harjoittelua. Itseasiassa niiden käyttö on todella helppoa. Hommaan ei liity mitään ihmeellistä yliluonnollista mystiikkaa. Jos minä olen sen itsenäisesti oppinut, niin kyllä kuka tahansa voi. Alkuun tarvitaan vain omat kortit ja tulkintaopas. Niillä pärjää jo pitkälle, koska kaikista korteista olen laatinut todella laajat tulkintatekstit. Ukon Pakan symboliikka puhuttelee suomalaisia, koska ne aiheet on jotenkin kummasti vaan niin tuttuja. Suomalaiseen mielenmaisemaan sopii suomalainen mytologia tonttuineen, haltioineen, luonnonhenkineen ja myytteineen. Ei se vaadi suuria ponnistuksia ymmärtää omia juuriaan. Se tieto ja kokemus on jo sisällämme, se vaan ikäänkuin aktivoituu ja herää eloon kun se resonoi korttien kanssa. Tietenkin korttien käytössä voi kohota ikäänkuin seuraavalle levelille kun opiskelee suomalaista mytologiaa. Silloin alkaa hahmottua yhteyksiä korttien välillä. Sinne olen kätkenyt kaikkien nähtäville muinaisen kosmologian, myytit, arkkityypit, kansantarinat ja Kalevalan hahmot. Loitsurunot ryydittävät kerrontaa alkuperäisissä asuissaan ja toimivat myös ikäänkuin voimasanoina. esi-isien ja äitien kieli on kaunista luettavaa.

Kansanrunousarkiston tarinoissa siirrytään aikakoneella heidän, esi-isiemme aikakauteen. Siellä kuulee kaikuja menneiltä vuosisadoilta. Tarinat ovat vanhoja, Ne ovat kulkeneet suusta suuhun kertomusperinteen muodossa ties kuinka kauan? Muistiin ne on merkitty alkaen 1830-luvulta. Uusimmatkin tarinat ovat 1960-luvulta, lähes 60 vuoden takaa. Silti niistä saa ohjeita elämäänsä nykyihminenkin. Kyllähän se niin on, että vanha kansa tietää.

On tarinoilla ollut toki viihdearvoakin. Minusta on kiinnostavaa huomata, että aiheet ovat monesti samoja, kuin nykyajan elokuvissa. Kätkettyjä aarteita, vainajien vierailuja, suoranaisia kummitusjuttuja, paholaisia, luonnonhenkiä ja sama valtava kurimuksen kurkku, kuin Elokuvassa Pirates of the Caribean. Ei ihme, että J.J.R Tolkien älysi ammentaa meidän perinteestämme elokuviinsa aineksia. Löytäisivätpä nuoret tämän vanhan tiedon äärelle. Meidän kulttuuriperinteessämme olisi aineksia vaikka mihin ja valtavasti aineistoa, mistä ammentaa. Ukon pakkakin vaati vain sen vaivannäön, että jaksoin lukea läjittäin kirjoja ja istua selaamassa uskomusolennoista kertovia tarinoita arkistolla ja kotona.

Tästä kimposi kipinä mielessäni, että alan vetämään kursseja kiinnostuneille. Koska kuka tahansa voi tämän taidon oppia. Tavoitteeni on, että vanhat myytit ja opetukset niiden takana heräisivät tämän Ukon pakan myötä jälleen eloon ja tulisivat osaksi nykyihmisten elämää. Luontevaksi osaksi, unohdetaan jo se koulun pakko-Kalevalan tavaaminen. Tähän olen tähdännyt ja ilokseni huomaan, että todentotta moni kokee kortit omikseen ja ne resonoivat meihin suomalaisiin aivan eri tavalla, kuin muiden maiden mytologioihin perustuvat kortit. Kursseja kannattaa kysellä! 29.3.2018 on kurssi Helsingissä ja 15.4.2018 Turussa. Järjestän Helsingissä kurssilleni myös jatko-osan ja näitä tulee starttaamaan jatkossa uusia ryhmiä. Huhtikuulle tulee toinen kurssi Helsinkiin. Tilat, jotka olen kurssejani varten vuokrannut Helsingistä sijaitsevat osoitteessa Uudenmaankatu 33. Siis aivan Helsingin ytimessä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *